Maailmassa, jossa liittoumat ovat hauraita ja valtasuhteet jatkuvassa muutoksessa, Israelin ja Iranin välinen konflikti asettaa Venäjän ainutlaatuiseen asemaan sekä liittolaisena että välittäjänä. Tämä monimutkainen suhde vaatii Venäjältä navigointitaitoja diplomaattisen tasapainon säilyttämiseksi Lähi-idässä.
Venäjän Historialliset Liittoumukset
Venäjä on pitkään ylläpitänyt strategisia suhteita alueella, erityisesti Iraniin, jotka perustuvat yhteisiin historiallisiin ja geopoliittisiin etuihin. Intervention myötä Syyriassa entisen presidentin Bashar al-Assadin rinnalla sekä viimeaikaiset sotilaalliset yhteistyöprojektit ovat lähentäneet Venäjää ja Irania. Viimeaikaiset vihamielisyydet ovat kuitenkin pakottaneet Kremliä arvioimaan kantaansa uudelleen.
Moskovan ulkoministeriö ei epäröinyt tuomita Israelin toimia ja kutsui niitä “aiheettomiksi sotilaallisiksi iskuiksi suvereenia YK:n jäsenvaltiota vastaan”. Kuitenkin, Venäjän luottamus diplomaattisiin kanaviin ja sen kiinnostus suhteiden ylläpitämiseen Israelin kanssa hillitsee vahvan sotilaallisen osallistumisen mahdollisuuksia Iranin rinnalla.
Pelissä Olevat Edut
Ystävyyden lisäksi käytännön intressit ohjaavat Venäjän toimia. Itsenäinen Lähi-idän asiantuntija Ruslan Suleymanov korostaa tasapainon merkitystä. “Suhteiden ylläpito Israeliin on elintärkeää Moskovalle”, toteaa Suleymanov. Nämä vivahteikkaat suhteet paljastavat Moskovan kieltäytymisen luetteloimasta Hamasia terroristijärjestöksi, mikä korostaa sitoutumista jatkuneeseen tasapainoon palestiinalaisten tuen ja israelilaisten hyvän tahdon – erityisesti venäjänjuutalaisten huolien osalta – välillä.
Venäjä: Diplomatiankyyntöjä?
Nykyinen myllerrys Israelin ja Iranin välillä saattaa avata Moskovalle uusia väyliä diplomaattisena voimavälittäjänä. Vladimir Putinin sovintotarjous korostaa Moskovan objektiivista asemointia, joka voi hyödyntää sen suhteita molempiin maihin. Kuitenkin analyytikot varoittavat, että Venäjän vaikutusvalta on hiipunut Syyrian hallinnon muutoksen myötä, kääntäen huomion laajempaan geopoliittiseen strategiaan, joka koskee Ukrainaa.
Al Jazeerain mukaan jotkut ehdottavat, että kiristynyt tilanne Lähi-idässä tarjoaa mahdollisuuden globaaleille prioriteettimuutoksille, siirtäen lännen huomion ja resursseja Ukrainasta Israeliin. Kuitenkin Putinin strateginen liikkuminen kansainvälisellä näyttämöllä on yhä kunnianhimoinen mutta verhottu suurstrategia.
Sitoutumisen Tulevaisuus
Ottaen huomioon Kremilin monimutkaisen roolin, älä odota merkittävää muutosta Moskovan politiikoissa vaan pikemminkin jatkuvaa keskittymistä hienovaraiseen diplomatiaan. Huolimatta Sergey Mardanin julistuksesta liittoumia vastaan Israelin kanssa, reaalipolitiikka viittaa siihen, että avoin sotilaallinen liittoutuminen on epätodennäköistä, sillä yhteistyö Tel Avivin kanssa on toistaiseksi ollut olennaista alueellisille operaatioille Syyriassa.
Toisaalta, jos Lähi-idän jännitteet laantuvat, voi palata epävarmuus, mutta geopoliittisten laineiden kaikuja kuullaan laajemmissa keskusteluissa, erityisesti Ukrainan alueellisessa diskurssissa.
Venäjä jatkaa diplomaattista tanssiaan, säilyttäen hienovaraista tasapainoa uskollisuuden ja pragmaattisuuden välillä, varmistaen vaikutusvallan Lähi-idän konfliktikertomuksessa.
