Odottamaton Lähtö
Aamu alkoi kuin mikä tahansa muu Leila Stillman-Utterbackin, 18-vuotiaan rauhaa intohimoisesti puolustavan juutalaisamerikkalaisen nuoren, elämässä. Hän oli Länsirannalla poimimassa oliiveja solidaarisuudesta palestiinalaisten viljelijöiden kanssa, osallistuen asiaan, johon hän uskoi syvästi. Mutta kyseinen päivä kääntyi yllättäen, kun israelilaiset sotilaat pidättivät hänet, johon seurauksena oli odottamaton karkotus maasta, jota hän piti toisena kotinaan.
Solidaarisuuden Matka
Leilan aktivismiin johtanut polku ei ollut äkillinen. Se alkoi, kun hän liittyi Achvat Amim -ohjelmaan - välivuoden aloitteeseen, joka edistää juutalaisten ja palestiinalaisten välistä ymmärrystä ja solidaarisuutta koulutuksen ja vapaaehtoistyön kautta Israelissa ja Länsirannalla. Juutalaisia arvoja kuten tikkun olam ja b’tselem elohim syleillen Leila työskenteli väsymättä rauhan puolesta, todistaen sekä alueen palestiinalaisten kohtaamat ilot että haasteet.
Epäoikeudenmukaisuuden Tunnistaminen
Ollessaan Israelissa Leila kohtasi Länsirannan elämän karut todellisuudet - puretut kodit, kaadetut puut ja kiihkeät mielenosoitukset tasa-arvon puolesta. Hän näki kuitenkin myös toivoa ja sitkeyttä: ilon yhteisöllisissä kokoontumisissa, yksinkertaisen salviateen jakamisen ilon sekä aktivistikavereiden keskinäisen toveruuden. The Forward mukaan hänen tarinansa resonoi monien nuorten aktivistien keskuudessa, jotka pyrkivät muutokseen.
Voimallinen Poistaminen
Pidätyspäivä oli tarkoitettu toiseksi askeleeksi hänen aktivismimatkallaan. Vapaaehtoiset, mukaan lukien Leila, olivat järjestäytyneitä ja toiveikkaita; mutta hetki sai odottamattoman käänteen, kun sotilaat julistivat alueen suljetuksi sotilasalueeksi. Vaikka hänet pidätettiin väliaikaisesti ja odotti vain Länsirannan liikkumisrajoitusta, Leila kohtasi pian ankaran todellisuuden - kymmenen vuoden porttikiellon Israeliin, paikkaan, johon hän kaipasi kuulua.
Kuulumisen Määrittely Uudelleen
Vaikka Leilan karkotus oli merkittävä isku, se ei lannistanut hänen päättäväisyyttään. Sen sijaan se vahvisti hänen uskoaan siihen, että hänen juutalaisuutensa ja aktivisminsa ovat kietoutuneet toisiinsa. Hän uskoi vahvasti, että todelliset juutalaiset periaatteet tukevat palestiinalaisten oikeudenmukaisuutta ja rauhaa, eivät jakautumista ja eripuraa. Leilan karkotus pyrkii pelottelemaan muita, mutta hänelle se on osoitus hänen työnsä välttämättömyydestä.
Toivon Säilyttäminen
Vaikka Leilalta on evätty paluu Israeliin, hän kieltäytyy katkaisemasta siteitään. Maa ei ehkä toivota häntä tervetulleeksi juuri nyt, mutta se on erottamaton osa hänen identiteettiään ja tehtäväänsä. Hän haaveilee tulevaisuudesta, jossa juutalaiset ja palestiinalaiset elävät rauhassa - toivo, joka polttaa hänen jatkuvia ponnistelujaan kaukaa. Leilalle ja samoin ajatteleville yksilöille toivo ja kamppailu ovat kietoutuneet yhteen, ajaen eteenpäin oikeudenmukaisen ja yhteisen tulevaisuuden tavoittelua.
Jakamalla tarinansa Leila tarjoaa koskettavan muistutuksen: jopa vastoinkäymisten keskellä, sitoutuminen aktivismiin voi ylittää rajat ja valaista tietä kohti rauhaa.
