Indonesian viimeaikainen humanitaarinen apu Gazaan on paljastanut armottomasti globaalin diplomatian ja humanitaaristen pyrkimysten monimutkaisuuden. Kun kaksi Indonesian C-130 Hercules -lentokonetta liiteli Gazan yli, pudottaen elintärkeää apua, tuli ilmeiseksi yksi karu todellisuus: jokainen laskuvarjo tarvitsi Israelin siunauksen ennen laskeutumistaan. Tämä havainto herättää syvästi häiritsevän kysymyksen suvereniteetista humanitaarisessa avustustyössä.
Humanitaariset ponnistelut tarkastelun alla
Kun Indonesia, suurin muslimienemmistöinen valtio ilman virallisia diplomaattisuhteita Israelin kanssa, toteutti armomission, se tapahtui Israelin pääministerin Netanyahun valvovan silmän alla. Kansojen kyky tarjota apua ilman puuttumista pitäisi olla oikeus, ei etuoikeus. Kuitenkin “erityisluvan” vaatimus alleviivaa voimadynamiikkaa, joka on pelissä.
Karkea todellisuustarkistus
Tilanne paljastaa, että Indonesialaiset tavoitteet ja ponnistelut huolimatta peli on jyrkästi manipuloitu. Jakartan 91,4 tonnin tärkeiden avustusten toimittaminen useissa lennoissa jatkuvasti riippuu Israelin myöntävästä nyökkäyksestä — tehden jokaisesta lennosta taktisen neuvottelun suoraviivaisen hyväntahtoisuuden teon sijaan, kuten viitataan Middle East Monitor.
Taloudellinen selkäranka ja sen ahdinko
Indonesian kansallinen almuvirasto (Baznas) on ohjannut merkittäviä taloudellisia resursseja tälle asialle. Alustavalla 150 miljardin rupian sitoumuksella ja kunnianhimoisella tavoitteella 500 miljardia rupiaa Gazan jälleenrakentamiseen, panokset ovat korkeat. Kuitenkin voimakas riippuvuus Israelin luvasta päästäkseen Palestiinan alueelle varjostaa näitä pyrkimyksiä, kuvaillen rajoittunutta hyväntahtoisuutta alueella.
Hiljaisen kamppailun korostaminen
Vaikka tiedotusvälineet keskittyvät avun anteliaisuuteen ja logistiikkaan, perimmäinen kamppailu palestiinalaisten toimijuudesta ja vapaudesta korostuu. Kerroksittain oleva byrokraattinen epäröinti maalauttaa inhimilliset ponnistelut kielteisessä valossa, kutistaen ne poliittisesti latautuneiksi shakkisiirroiksi.
Apuvoitujen ulkopuolella: Laajemmat seuraukset
Humanitaarinen missio on vain yksi osa suurempaa tarinaa, jossa kyseenalaistetaan kauan kiistellyn kahden valtion ratkaisun merkitys ja mahdollisuudet. Kun Gazassa ja Länsirannalla kohdataan tiukempia rajoituksia, ja kun itäisen Jerusalemin tulevaisuus roikkuu hauraassa tasapainossa, kerran toivottu visio “kahdesta rauhanomaisesti rinnakkaiselävästä valtiosta” näyttää enemmän unenomaiselta kuin koskaan.
Indonesian panos, vaikka antelias ja rohkea, on kietoutunut lupien verkkoon — alleviivaten jatkuvaa epäsuhtaisuutta, joka määrittelee palestiinalaista kokemusta. Tämä nostaa kriittisen tarkastelun paitsi avustustoimien tehokkuudesta ja ulottuvuudesta, myös pitkän aikavälin rauhan elinkelpoisuudesta nykyisten ehtojen pohjalta.
Indonesialaisen historiallisen perspektiivin, joka on täynnä koloniaalismin vastaisia voittoja, kuuluu tarjota enemmän kuin apua — olla totuuden puolestapuhuja, joka kaikuu sen moraalisten käytävien läpi: oikeudenmukaisuus ei saa olla portinvartijoiden rajaama.
Todellinen rauhanpolku vaatii tämän raa’an epätasapainon tunnustamista, yhdenvertaisuuden puolustamista ja rohkeaa status quon määrittelevien vallan monopolisoivien piirteiden kohtaamista.
