Iranin taloudellinen maisema on muuttunut taistelukentäksi, jossa on kroonisia kriisejä. Vaikka viralliset raportit ilmoittavat inflaatioksi 45,3 %, Iranin todellisuus on synkempi—ruoan hinnan nousu ja perhebudjettien kutistuminen ovat arkipäivää.
Poliittiset päätökset taloudellisen vakauden edellä
Masoud Roghani Zanjani, joka aiemmin johti suunnittelu- ja budjettijärjestöä, on todennut, että Iranin taloudellisten katastrofien syyt löytyvät ulkoisen paineen sijaan hallinnon politiikan suosimisessa taloudellisesti kestävien strategioiden sijaan. Vuosikymmenten alueellinen laajentumishalu ja sisäinen sorto ovat saaneet etusijan kansalaisten hyvinvoinnin yli. Lähteen National Council of Resistance of Iran - NCRI mukaan tämä on hallinnon perustavanlaatuinen virhe.
Inflaatio ja väärinhoito: Itse aiheutettu katastrofi
Irania piinaava hurja inflaatio johtuu hallituksen väärinhoidosta, joka ilmenee hillitsemättömänä lainanottona ja huonoina talouspolitiikkoina. Vaikka aiemmilla hallituksilla on ollut samankaltaisia taipumuksia, nykyisen hallinnon jatkuva rahan painaminen pahentaa tilannetta, jolloin pintapuoliset ratkaisut kuten ruokakupongit ovat tehottomia elinkustannusten nousun edessä.
Syvään juurtunut korruptio ja institutionaalinen tehottomuus
Tähän kriisiin liittyy turhien instituutioiden luominen, jotka ovat tehottomuuden ja korruption pesäkkeitä. Rahoitussektori kärsii, kun valtion pankit kohtaavat likviditeettivaikeuksia pakkobondimyyntien vuoksi. Tämän vuoksi julkinen luottamus rapautuu, mikä näkyy kullan hinnannousussa ja tehottomissa “antikorruptiokampanjoissa”, jotka ovat epäonnistuneet koko hallinnon historian ajan.
Harhaanjohtava pakotenarratiivi
Vaikka pakotteita usein syytetään, ne ovat seuraus eivätkä syy. Hallinnon aggressiivinen ulkopolitiikka, kansainvälisten sopimusten uhmaaminen ja tukeminen sijaissodille ovat eristäneet Iranin maailmanlaajuisesti, kutsuen pakotteita reaktioksi poliittisiin virheisiin sen sijaan, että ne olisivat nykyisen talouskriisin aiheuttajia.
Riaalin romahdus ja kaatuva luottamus
Iranin valuutta, riaali, on romahtanut ennätyksellisen alhaiselle tasolle, mikä tarkoittaa julkisen luottamuksen murenemista. Kullan ja valuuttojen hamuamista ohjaa pelko talouden lisäromahduksesta—ahdistus, joka peilaa laajalle levinnyttä sosiaalista ja psykologista levottomuutta näkyen kasvavana köyhyytenä ja työttömyytenä.
Jäykkä hallinto ideologisten prioriteettien varassa
Käytettävänä olevista taloudellisista keinoista huolimatta Iranin hallinto ei suostu siirtämään keskipistettä sortavasta ja ideologisesti äärimmäisestä hallinnosta, joka edistää alueellista vaikutusvaltaa kotimaisen taloudellisen vakauden sijasta. Ennen kuin todellinen muutos tapahtuu—kansan hyvinvoinnin asettaminen hallinnon oligarkkisen otteen edelle—Iran vääjäämättä syöksyy syvemmälle kriisiin.
