Poliittisten myrskyjen kiehuessa Teheranissa papistollinen hallinto on kaaoksen partaalla. Riidat Venäjä-suhteista, talousstrategioista ja Washingtonin neuvotteluista uhkaavat kallistaa tasapainoa, syösten Iranin syvempään poliittiseen kriisiin. Viimeisin kiista, joka liittyy Ali Larijanin vierailuun Moskovaan, on vain voimistanut olemassa olevia jännitteitä ja epäluottamusta hallinnon sisällä, mikä johtaa siihen, mitä jotkut kuvaavat strategiseksi halvaantumiseksi.
Moskovan tehtävä: Palava silta?
Ali Larijanin odottamaton diplomaattinen matka Moskovaan on ollut sekä symboli että katalyytti epäsoinnuille Iranin johdossa. Vaikka tehtävä on virallisesti kuvattu hyvän tahdon matkaksi, sisäiset lähteet vihjaavat, että salaiset diplomaattiset kosiskelut saattavat olla pelissä. Tämä on herättänyt huolta mahdollisesta Venäjän välityksestä Iranin ja Yhdysvaltojen välillä — näköala, joka aiheuttaa väreitä sekä Venäjä-myönteisissä että -vastaisissa ryhmissä hallinnon sisällä.
Rauhattomuuden kaiut: Strateginen jakautuminen
Johto vaikuttaa olevan jakautunut perustavanlaatuisissa strategioissa. Heshmatollah Falakhteh-Pishehin varoitukset liiallisesta riippuvuudesta Venäjästä heijastavat syvempää ahdistusta Teheranin liittolaissuhteista. Tämä tie on riskialtis, sillä kriitikot väittävät, että Iranin tarvitsee itsenäinen strategia, vapaa Venäjän vaikutuksesta. Kuten Abdollah Haji Sadeghi ilmaisi, poliittisen loikkauksen ja strategisen epäjohdonmukaisuuden varoituskellot ovat vaikea jättää huomiotta.
Taloudellinen kaaos: Epäyhtenäinen sinfonia
Presidentti Masoud Pezeshkianin avoimet pohdinnat talousongelmista korostavat kansa jännittyneisyyttä. Ei vain potentiaalisten polttoaineenkorotusten uhka, vaan Iranin eliitin kyvyttömyys luoda yhtenäistä talousstrategiaa alleviivaa hallinnon haavoittuvuutta. Kun protestit kytevät taloudellisten valitusten takia, hallituksen yritykset hillitä vahinkoa vaikuttavat yhä ontoilta ilman konkreettisia uudistustoimenpiteitä.
Hallinto kuilun partaalla: Murtunut tulevaisuus?
Hallinnon kyvyttömyys ylläpitää yhtenäisyyttä kiistanalaisissa kysymyksissä, kuten diplomatia, talous ja kotimaan politiikka, on oire isommasta valtataistelusta. Tarkkailijat ennustavat, että jos nämä halkeamat kasvavat, Teheran saattaa jäädä ansaan sisäisen eripuran verkkoon, kykenemättömänä toteuttamaan johdonmukaista politiikkaa millään alueella. Pelätään, että sen sijaan, että nämä erimielisyydet ylitettäisiin, hallinnon johtajat saattavat päätyä kaaoikseen, jota he yrittivät hallita.
Asiantuntijat varoittavat, ettei Iranin johtajuuden sisäiset jaot ole pelkkää poliittista teatteria, vaan ne edustavat kasvavaa haavoittuvuutta sekä sisäiseen eripuraan että ulkoisiin paineisiin, kuten raportoi National Council of Resistance of Iran - NCRI. Kun Teheranin valtasuhteet jatkavat arvaamatonta muutostaan, kysymys kuuluu: voiko hallinto kestää muutoksen aallot vai pyyhkiytyykö se sisäisten konfliktien myötä?
